Karpan keittiö

Kukkoa viinissä ja isännöintialan pohdintaa

Kuukauden soppa-aforismi:
Liiasta syömisestä johtuva tauti paranee paastolla,
paastosta johtunut syömisellä.

Coq au vin - kukkoa viinissä
Isännöinnissä kuplii


Mikähän näitä suomalaisia järjestöjä, tai paremminkin niiden nokkamiehiä, oikein vaivaa. Miten niin moneen unioniin valikoituukin kovin samankaltaisen oloisia "vaikuttajia". Paperiteollisuudella, Kevalla, AKT:lla... näistä on ainakin kokemusta.

Oman yrittäjäurani aikana minullekin on kertynyt kokemusta työskentelystä muutaman järjestön kanssa. Täytyy ihmetellä, että kyllä niissäkin unioneissa eletään erikoista elämää. Pomoille kun kertyy muutama vuosi järjestökokemusta, niin varsin nopeasti jäsenet ja heidän toiveensa unohtuvat, tilalle tulee ylhäältäpäin ohjattua "edunvalvontaa".
Silti yllättävän pitkään jäsenet unioneissa kuitenkin pysyvät, maksavat jäsenmaksunsa, kitisevät liittojen saamattomuudesta, mutta eivät "rohkene" erota.

Isännöintiunionin rivit repeilevät


Tuoreimpana tulehduspesäkkeenä vaikuttaa olevan isännöitsijöiden ja isännöintiyritysten yhteenliittymä, Isännöintiliitto.
Sieltä tiedetään jo joukon pitkäikäisiä jäsenyrityksiä, voisiko jopa sanoa, joukkoirtisanoutuneen. Ja kun tieto siitä levisi alalla, operaattorit ovat tienanneet hyvin, sillä niin runsasta on puhelinliikenne kollegoiden keskuudessa ollut.
Kenttä kokee, ettei liitosta saa sitä, mitä toivotaan. On sanottu, että liiton nokkaukkoja kiinnostavat vain isoja jäsenmaksuja maksavat ketjuyritykset. Pienet ovat vain jäsenmaksuautomaatteja, minkä avulla liiton henkilöstön nuppiluku kasvaa kasvamistaan.
Liiton varainhankinta, kehnon taloustilanteen vuoksi palkka- ja muiden kulujen peittämiseksi, vaikuttaa hävittäneen toiminnan perustarkoituksen: Palvella jäseniä, kehittää alan ja yritysten toimintaa, keskustella ja edesauttaa jäsenistön valmiutta palvella asiakkaitaan, etunenässä taloyhtiöitä. Kovasti teknistyvässä ja isoja korjauksia vaativassa kiinteistönpidossa.
Ei ole yksi, eikä kaksi toimijaa, jotka ovat ääneen pohtineet, onko liitto sittenkään jäseniään varten vai onko käynyt niin, että jäsenet ovatkin liittoa varten. Se on vakava kysymys. Eikä tämä ole edes uusi ilmiö.
Onko nyt käynyt niin, että pullosta on korkki poksahtanut pois ja rivit harvenevat reippaalla kädellä? Etunenässä pienet ja varsinkin perheyritykset, mutta kun kuulee jo sitäkin, että muutama iso ja keskisuurikin pohtii jäsenmaksujen mielekkyyttä.
Kysehän on siitä, kokevatko jäsenet saavansa rahalle mitään tähdellistä vastinetta. Esimerkiksi, miten tärkeäksi isännöitsijät kokevat oman liittonsa julkaisemat oppaat ja ohjevihkoset, jotka on suunnattu taloyhtiön asukkaille ja osakkaille.
Tuollaisten painotuotteiden tekeminen, painattaminen ja jakaminen ei ole tänä päivänä ollenkaan halpaa hommaa. Väärä foorumi jakamassa kyseistä informaatiota, joka olisi enemmänkin Kiinteistöliiton heiniä.
Elämme mielenkiintoisia aikoja, sanoo aitiopaikalta alaa seuraava kustantaja, jonka edustama lehti voi toimia järjestöistä riippumattomana vaikuttajana taloyhtiöiden sekä isännöitsijöiden asioissa.

Kukkoa viinissä


Kokonainen maalaiskana
Pikkusipuleita 6-8 kpl
Valkosipulia
Pekonia 100 g
Vehnäjauhoja
Herkkusieniä
Tomaattimurskaa
Appelsiininkuorta
Timjamia
Rosmariinia
Persiljaa
Lihafondia 4 rkl
Voita ja oliiviöljyä
Punaviiniä pullo

Kukkoa, ei kun kanaa viinissä


Kukkoa on Suomesta vaikea löytää, mutta aidon kanan löydät hyvin varustetun kaupan pakastealtaasta. Sulata kanaa jääkaapissa vuorokauden verran.
Halkaise kana ensin keskeltä kahtia. Siis, kaulasta takapuoleen. Irrota koivet ja siivet, halkaise kana sen jälkeen neljään osaan.
Sekoita jauho, suola ja pippuri, pyörittele lihoja mausteseoksessa.
Ruskista pekonikuutiot pannulla, kunnes rasva tirisee. Lisää loraus oliiviöljyä ja ruskista kananpalat kauniin ruskeiksi ja siirrä valurautapataan.
Pannulle voita ja paista sienet ja kuoritut sipulit kokonaisina, siirrä lautaselle odottamaan. Huuhdo pannu tilkalla burgundilaista punaviiniä ja kaada pataan.
Sido maustepuketti rosmariinista, persiljasta ja timjamista.
Sitten halkaistut valkosipulin kynnet (4-5 kpl), tomaattimurska, appelsiinin kuorta, fondi, maustepuketti pataan. Ja punaviiniä niin, että ainekset melkein peittyvät. Ruokalusikallinen hunajaa ja ripaus muskottipähkinää ei ole huono.
Sulje pata kannella ja laita se 170 asteiseen uuniin noin kahdeksi tunniksi. Lisää sipulit ja sienet vasta reilun tunnin päästä, jotteivät kypsy liikaa.
Kun aika ja ruoka ovat kypsiä, niin nosta pata keittolevylle. Ongi sieltä lihat, sienet ja sipulit hetkeksi pois. Nakkaa maustepuketti roskiin.
Keitä kastiketta kokoon, kunnes se sakenee ja laita sitten kana, sipulit ja sienet takaisin pataan.
Ruoan voi tarjota perunoiden, riisin tai hyvän tuoreen maalaisleivän kera.

Kahvimaalla
30. maaliskuuta 2014
Chef Karppa
Lisätty 13.04. 2014
Content Management Powered by CuteNews