HN 187 181/2013

Lämpimissä villasukissa


Arvoisat lukijat.



Poikkesin eilen tavoistani kirjoittamalla kiihkoissani oitis HN:n luettuani Suomen 3A-luokitusuutisen; yleensä sulattelen aiheita ainakin yön yli. Niinpä teinkin kiireessäni virheitä. Unohdin merkitä HN:n numeron (26/13), mikä moka ei maailmoja kaada, mutta harmittaa silti.
Sen sijaan BKT:n määrittelyssä tein isomman virheen, tosin vain terminologisen. Se kuitenkin harmittaa tällaista ex-valtiotieteilijää aivan vimmatusti.
Eräs valistunut HN:n lukija huomautti palautteessaan, että BKT on kansantuote, ei -tulo. Hän on oikeassa ja kyllä minäkin sen tiesin, mutta sormeni olivat näppäimistöllä nopeammat kuin järkeni.
Siispä tämä HN 26/13 b on ekaks anteeksipyyntö tehdyistä virheistä ja tokaks epätoivoinen yritys todistaa etten ole niin tyhmä kuin miltä näytän.

Tätä kirjoittaessani on hallitus jo ehtinyt kertoa, miten rakenneuudistuksessa säästetään. ”Juustohöylää” käytetään, mutta syvimmälle sillä koukataan lasten ja vanhusten kohdalla. Syy on tietysti siinä, että muksut eivät vielä äänestä ja vanhukset ovat jo muutenkin ”ihan pihalla”, kun yleensä äänestävät vain sitä kivaa ehdokasta, jolla on vanhainkodissa järjestetyssä vaalitilaisuudessa tarjolla makoisimmat pullakahvit.
Niinpä tässä rakenneuudistuksessa vanhuksia heitetään oikeasti pihalle. Joku poliitikko puolusti tehtyä ratkaisua sillä, että iso osa vanhuksista haluaa viimeiseen hetkeen saakka asua laitoshoidon sijasta kotonaan.
Samaa jargonia käytettiin, kun dorkia pantiin varsin huonoin tuloksin ulkoruokintaan.

Tottamooses, kyllä minäkin haluan asua loppupäiväni himassa, mutta missä silloin säästetään, jos vanhuudenheikkouttani tarvitsen joka päivä kotiavustajaa tuomaan minulle ruokaa, siivoamaan ja vaihtamaan vaippojani sekä päivystävää 24/7 -sairaanhoitajaa antamaan minulle piikkejä ja lääkkeitä pahimmassa tapauksessa usean kerran päivässä. Stadilaisjärkeni mukaan tulisi yhteiskunnalle sittenkin halvemmaksi, jos viettäisin loppuvanhuuteni vanhainkodissa. Hoito olisi keskitettyä. Silloin säästyttäisiin ainakin kaikkia hintoja kaikilla aloilla korottavilta logistiikkakuluilta. Niihinhän vedotaan aina menestyksellisesti, kun puhutaan kustannuspaineista ja tarpeesta korottaa maksalaatikon sekä hookooblöön hintoja.
Minä ainakin haluaisin pienellä eläkkeelläni maksaa kalkkiviivoillani paikan Kustaankartanon hyvässä hoivassa. Taitaa toiveeni kuitenkin tässä rakenneuudistuksessa olla vain pelkkää utopiaa. Taas kerran tunnen kuuluvani luokkaan ”born loosers”.

Niinpä yritän enää nauttia vielä elämäni jäljellä olevista pienistä asioista. Yksi minulle ihanimmista pikkuasioista ovat lämpimät jalat rakkaitteni kutomissa villasukissa. Nautin niistä joka päivä 130 mittarissa ja silloin rakenneuudistukset eivät heilauta minua piiruakaan.
Tärkeintä on, että klabbit pysyvät lämpimänä niin himassa, Kustaankartanossa kuin pihallakin.
Vanhan miehen loppuelämän onni onkin riippuvainen pelkästään lämpimistä villasukista. Näin on ja on aina oleva.

Päätoimittaja
Lisätty 02.01. 2014
Content Management Powered by CuteNews