HN 189 183/2013

Pätkäduunaritonttujen kanssa ei ole työsuhdeongelmia


Arvoisat lukijat.



Joulupukki kävi minunkin luona tuomassa kauan toivomani Reino-tossut. Pukilla oli kuitenkin niin hoppu, että hän oli kiireissään vain jättänyt joululahjat kuusemme juurelle. Harmin paikka, olisin näet halunnut kiusallani kysyä, miksi hän on meillä ”pukki”, eikä kuten esim. ruotsiksi ”Julgubbe” tai ”Jultomte” ja englanniksi joko ”Father Christmas” tai ”Santa Claus”. Muillakin kielillä hän on kaikkea muuta kuin pukki.
No, kyllähän minä jo vanhastaan tiesin vastauksen, mutta olisi ollut kivaa tentata punanuttuisen tilauspukin tietämystä asiasta.

Oikeasti juttu menee näin. Joulupukin suomenkielinen nimitys juontaa vanhan suomalaisen perinteen nuuttipukkiin ja kekripukkiin.
Nuuttipukit, jotka usein olivat pukin taljaan pukeutuneita nuoria, kiertelivät nuutinpäivän aikaan taloissa kerjäämässä joulun tähteitä.
Pakanallisessa Suomessa nuuttipukki oli mies, joka pukeutui pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen shamanistisen perinteen mukaan hedelmällisyysriitin hahmoksi, tietysti silloin pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki.
Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottua viinaa. Hän saattoi pelotella lapsia ja olla humalassa. Joskus pukki myös jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.
Tämän päivän joulupukin punainen, valkoisin turkisreunuksin koristeltu asu lanseerattiin Yhdysvalloissa vasta vuonna 1931 Coca-Colan mainoskampanjan yhteydessä.
Joulupukin kuvan suunnitteli Coca-Cola -yhtiölle ahvenanmaalaista syntyperää ollut Haddon Sundblom. Siis ikivanha joulupukki (iältään ainakin 500 vuotta) vaihtoi työvaatteensa uuteen vasta 82 vuotta sitten. Voidaankin sanoa hänen hoitavan nykyisin hommiaan aivan uudenkarheassa asussa.
Vanha hyvä ystäväni Timo Pakkanen on tunnetusti ja ansaitusti ”Se ainoa oikea Joulupukki”. Hän on yli 50 vuoden ajan joka vuosi kiertänyt kodeissamme ja myös suomalaisena hyvän tahdon lähettiläänä eri puolilla maailmaa; sellaisissakin maissa joissa kristinoppi on vain marginaaliuskonto.
Niinpä niin, ei Joulupukki rajaa universaalia viestiään rauhasta, rakkaudesta ja hyvästä tahdosta erilaisten uskontojen tiukkoihin ”oikeaoppisiin” lakeihin.
Hän onkin oikeastaan maailman vanhin hippi. Kukat vain puuttuvat hänen hiuksistaan ja parrastaan hänen julistaessaan: ”Make love, not war!”
Sain kerran olla Timpan tonttuna eräässä suuressa yleisötilaisuudessa, missä lapset tekivät kysymyksiä ja kertoivat toivomuksistaan Joulupukille.
Muuan pieni tyttö istahti Joulupukin syliin ja kysyi: ”Montako joulutonttua sinulla on?” Pukki vastasi niitä olevan monta tuhatta. Silloin tyttö kysyi: ”Ai jaa, mitkä niiden nimet on?”
Sen kysymyksen kohdalla pukkikin jäi toviksi sanattomaksi. Kyllä Timppa sitten antoi jonkun tyttöä tyydyttävän ympäripyöreän vastauksen. Nauruani pidätellen tajusin silloin, ettei pukkikaan ihan kaikkea muista, vaikka muuten osaakin aina tuoda joululahjat kaikille maailman kilteille lapsille heidän omilla nimillään.
Näinköhän siis Joulupukki käyttää nykyisin tonttujoukossaan joka vuosi vaihtuvia pätkäduunaritonttuja? Ei hän silloin työnantajana voi kaikkien nimiä muistaa. Eikä tarvitsekaan, kun Joulupukinmaan henkilöhallinto kyllä hoitaa pätkätyöläisten pienten palkkojen maksamisen oikeille tileille. No, onhan se varsin ymmärrettävää, kun kaikilla muillakin aloilla säästetään työvoimakustannuksissa. Parempi sekin kuin yt-neuvottelut vakiotonttujen kanssa ja joulunajan lakkoilut pukin pajassa. Silloin emme saisi joululahjoja, vaikka olisimme olleet superkilttejä koko vuoden. Se ei olisi kliffaa.

Väittää klabbit lämpimänä jolulahjareiskoissaan se ”ihan tonttu”
Päätoimittaja
Lisätty 02.01. 2014
Content Management Powered by CuteNews